Tapahtunutta

Hailuodossa retkeilemässä 28.5.2026

Navakka tuuli, pärskeet auton ikkunassa, linja-auton unettava hyrinä ja lautan vakaa meno tuulisessa säässä. Siinä ensivaikutelmat Hailuodon lauttareissusta toukokuun viimeisellä viikolla. Sää oli tuulesta huolimatta aurinkoinen, vaikka kymmenasteinen meri-ilma ei oikein kesäisen lämmin ollutkaan. Oli oikein mukava istua lämpöisen linja-auton kyydissä lautan lipuessa kohti Hailuotoa ja katsella saaren uutta viimeistelyä vailla olevaa pengertietä ja taivaanrannasta siintäviä upeita Huikun ja  Riutun siltoja.

Olimme Hailuodon retkellä 28.5. Bussissa istui parisenkymmentä eläkkeensaajaa tuttavineen ja olimme menossa  tutustumaan Oulun seudun ainoan saaristokunnan Hailuodon nähtävyyksiin.

Ilmassa oli myös vähän haikeutta, sillä taisi olla viimeinen yhdistyksemme järjestämä retki tähän Oulun edustan saareen, joka tehtiin lautalla matkustaen. Seuraavat retket tulemme varmasti tekemään uutta pengertietä pitkin, joka sekin on uudenlainen elämys. Vielä kuitenkin ehtii lauttamatkustelusta nauttimaan, sillä autolla liikennöitävässä kunnossa silta on vasta syksyllä. Ja jos lauttamatkustelu oikein himottaa niin pääseehän lautalle edelleenkin esim. Vaasasta Uumajaan  ja Helsingistä Viroon ja Tukholmaan. Tämä pohjoisin lauttayhteys kuitenkin loppuu syksyllä, harmi.

Hailuoto on todella mukava retkikohde saaristoluontoineen ja merellisine maisemineen. Palvelut tähän vuodenaikaan eivät kuitenkaan olleet vielä parhaat mahdolliset. Tuulinen ja vilpoinen sääkään ei oikein suosinut rannalla ulkoilua ja merellisistä maisemista nauttimista. Suurin osa ravintoloista ja myymälöistä oli vielä kiinni, eikä tutustumiskohteeksi kaavailtu Hailuodon kirkkokaan ollut auki. Onneksi löytyi yksi avoinna oleva todella palveluhenkinen ravintola, Kahvila Loma, josta matkanjohtajamme oli etukäteen varannut tarjoilun ja saimme nauttia maukkaan retkilounaan. Kiitos hyvästä ruuasta ja hyvästä henkilökohtaisesta palvelusta. Ei tarvinnut tyhjin vatsoin lähteä kotimatkalle. Viereisestä K-kaupasta toimme kotiin tuliaisiksi paikallisia tuotteita mm. kaurahiutaleita ja paikallisen panimon valmistamaa olutta.

Näin jälkikäteen ajatellen matka olisi ehkä kannattanut tehdä hieman myöhemmin kesäkaudella, jolloin saarelaisten turistipalvelut olisivat olleet täydessä terässä. Lämpimämmässä säässäkin saaren merellisestä luonnosta ja rantamaisemista olisi nauttinut enemmän. Positiivista oli hyvä ja lämmin linja-auto, jossa vieruskaverin kanssa vaihdettiin kuulumisia ja katseltiin tienvarsimaisemia ja kiitoksen ansaitsevat myös palveluhenkinen kuljettaja ja matkan onnistumisen eteen paljon uurastanut matkanjohtaja Kalevi.  Myös lautalle pääsi säällisessä ajassa, ei siis tarvinnut jonottaa pitkässä turistijonossa.  Ja jostakin olen kuullut, että aina se matkustelu kotiolot voittaa.

Syksymmällä on sitten luvassa uudet elämykset. Ei tarvitse jonotella lauttarannoissa lossia pitkiä aikoja. Saareen pääsee uutta 8,4 km pituista pengertietä autolla kymmenessä minuutissa tai vähän hitaammin pyörällä polkien. Tuulisessa ja viileässä säässä sekin on elämys ja helteellä vilpoisa merisää on helpotus. Korkeilta silloilta voi ihailla kaukana siintävää rannatonta merellistä horisonttia, edessäpäin näkyvää Hailuotoa ja idän suunnassa näkyvää Oulun kaupunkia.  Hailuotokin varmaan muuttuu, mutta minkälaiseksi se nähdään myöhemmillä retkillä. PL