Tapahtunutta
Oulun piirin bocciamestaruuskilpailut Kempeleessä 26.10.
EKL:n v. 2026 Oulun piirin Bocciamestaruuskilpailut järjestettiin Kempeleessä 26.10.2026
Kolmas kerta toden sanoo, sanotaan vanhassa sanan laskussa. Niin kävi myös bocciakisojen toteutuessa Kempeleessä 26.10. Haukiputaalla keväällä ja alkusyksystä Ylivieskassa peruuntuneet kisat onnistuivat RES:n toteuttamana erinomaisesti. Kempeleen Zemppi Areena osoittautui tiloiltaan todella hyväksi kisapaikaksi. Liikuntasaliin sopi vaivatta tarvittava kenttämäärä ja tilaisuus voitiin toteuttaa kuta kuinkin aikataulussa. Kisajärjestäjinä toimivat EKL:n Oulun piiri ja Rantalakeuden Eläkkeensaajat.
Piirin mestaruuksista kamppaili yhteensä 14 joukkuetta 6 A-sarjassa ja 8 B-sarjassa. A-sarja: Haapavesi 2 joukkuetta, Oulu 1, Ylivieska 1, Kuusamo 1 ja RES 1 joukkue. B-sarja: Martinniemi 1, RES 1, Kuusamo 2, Oulu 2 ja Kajaani 2 joukkuetta. Kumpikin sarja pelattiin yksinkertaisena sarjana ja otteluita oli kilpailupäivän aikana yhteensä 43. Tiivis kilpailupäivä kesti lopulta valmisteluineen n. 9 tuntia.
Onneksi Zempissä oli tasokas ravintola, jossa meillä kilpailijoilla oli mahdollisuus ruokailuun ja kahvitteluun raskaan kilpailutahdin lomassa.
A-sarjan piirinmestaruuden voitti jo kolmannen kerran peräkkäin Haapavesi I, toiseksi tuli Oulu 2 ja kolmanneksi Haapavesi II. Voitettujen ottelujen määrä oli kaikilla sama eli 4 ja mitalisijat ratkesivat eräpiste-erolla. Tiukkaa siis oli. B-sarjassa voittajajoukkueeksi selvisi Oulu I, toiseksi sijoittui Kajaani I ja kolmanneksi tuli Kuusamo I. Sarjan kaksi parasta eli Oulu I ja Kajaani I nousi A-sarjaan. Martinniemen Eläkkeensaajilla oli kisassa yksi joukkue jonka tulokseksi jäi B-sarjan viides sija. Joukkueessa pelasivat Arja Virta, Maija Heino ja Raimo Heino. Tulostaulukot ja kisakuvia täältä. PL
Pelekääkkö nää polliisia- bocciaturnaus
pelattiin Haukiputaan liikuntahallissa lauantaina 26.9. Otteluhaasteeseen vastasi kahdeksan joukkuetta, seitsemän Oulusta ja yksi Rovaniemeltä. Oulun invalidien järjestämässä kisassa osallistujina oli ensisijassa vammaisjärjestöjen joukkueita mutta myös eläkeläisjärjestöistä mm. Oulun ja Martinniemen Eläkkeensaajista.
Ottelut pelattiin kahdessa alkulohkossa joiden kaksi parasta pelasivat loppuottelun mitaleista. Näin ottelumäärä pysyi kohtuudessa ja aikataulussa. Kaikki saivat kuitenkin pelata vähintään kolme peliä. Vajaan neljätuntisen turnauksen voittajaksi selvisi Oulun Eläkkeensaajien I-joukkue toiseksi tuli RoBoccia Rovaniemeltä ja kolmanneksi eli pronssille Oulun Eläkkeensaajien II-joukkue. Meidän, eli Martinniemen Eläkkeensaajien naispelaajista koostuva ”Mummojoukkue” ei mitalipeleihin yltänyt. Yhdellä voitolla, tasapelillä ja lopuksi häviöllä ei ollut asiaa loppusarjaan. Joukkue oli kuitenkin tyytyväinen sijoitukseensa (5.) ja että sai pelata, näin samalla karttui myös kisakokemusta.
Em. joukkueiden lisäksi turnaukseen osallistuivat Oulun Reumayhdistys, Oulun Inva, Rämäpäät, ja Oulun Parkinsonkerho.
Turnaus oli Haukiputaan Jatulissa neljäs. Kisattu on aiemminkin, mutta muualla Oulun alueella, kertoi turnauksen järjestelyistä vastaava Suvi Helanen. PL
Tulokset:
Oulun EKL 1
RoBoccia, Rovaniemi
Oulun EKL 2
Rämäpäät, Oulu
Martinniemen Eläkkeensaajat
Oulun Inva
Oulun Parkinsonin Boccarit
Oulun Reumayhdistys
Hailuodossa retkeilemässä 28.5.2026
Navakka tuuli, pärskeet auton ikkunassa, linja-auton unettava hyrinä ja lautan vakaa meno tuulisessa säässä. Siinä ensivaikutelmat Hailuodon lauttareissusta toukokuun viimeisellä viikolla. Sää oli tuulesta huolimatta aurinkoinen, vaikka kymmenasteinen meri-ilma ei oikein kesäisen lämmin ollutkaan. Oli oikein mukava istua lämpöisen linja-auton kyydissä lautan lipuessa kohti Hailuotoa ja katsella saaren uutta viimeistelyä vailla olevaa pengertietä ja taivaanrannasta siintäviä upeita Huikun ja Riutun siltoja.
Olimme Hailuodon retkellä 28.5. Bussissa istui parisenkymmentä eläkkeensaajaa tuttavineen ja olimme menossa tutustumaan Oulun seudun ainoan saaristokunnan Hailuodon nähtävyyksiin.
Ilmassa oli myös vähän haikeutta, sillä taisi olla viimeinen yhdistyksemme järjestämä retki tähän Oulun edustan saareen, joka tehtiin lautalla matkustaen. Seuraavat retket tulemme varmasti tekemään uutta pengertietä pitkin, joka sekin on uudenlainen elämys. Vielä kuitenkin ehtii lauttamatkustelusta nauttimaan, sillä autolla liikennöitävässä kunnossa silta on vasta syksyllä. Ja jos lauttamatkustelu oikein himottaa niin pääseehän lautalle edelleenkin esim. Vaasasta Uumajaan ja Helsingistä Viroon ja Tukholmaan. Tämä pohjoisin lauttayhteys kuitenkin loppuu syksyllä, harmi.
Hailuoto on todella mukava retkikohde saaristoluontoineen ja merellisine maisemineen. Palvelut tähän vuodenaikaan eivät kuitenkaan olleet vielä parhaat mahdolliset. Tuulinen ja vilpoinen sääkään ei oikein suosinut rannalla ulkoilua ja merellisistä maisemista nauttimista. Suurin osa ravintoloista ja myymälöistä oli vielä kiinni, eikä tutustumiskohteeksi kaavailtu Hailuodon kirkkokaan ollut auki. Onneksi löytyi yksi avoinna oleva todella palveluhenkinen ravintola, Kahvila Loma, josta matkanjohtajamme oli etukäteen varannut tarjoilun ja saimme nauttia maukkaan retkilounaan. Kiitos hyvästä ruuasta ja hyvästä henkilökohtaisesta palvelusta. Ei tarvinnut tyhjin vatsoin lähteä kotimatkalle. Viereisestä K-kaupasta toimme kotiin tuliaisiksi paikallisia tuotteita mm. kaurahiutaleita ja paikallisen panimon valmistamaa olutta.
Näin jälkikäteen ajatellen matka olisi ehkä kannattanut tehdä hieman myöhemmin kesäkaudella, jolloin saarelaisten turistipalvelut olisivat olleet täydessä terässä. Lämpimämmässä säässäkin saaren merellisestä luonnosta ja rantamaisemista olisi nauttinut enemmän. Positiivista oli hyvä ja lämmin linja-auto, jossa vieruskaverin kanssa vaihdettiin kuulumisia ja katseltiin tienvarsimaisemia ja kiitoksen ansaitsevat myös palveluhenkinen kuljettaja ja matkan onnistumisen eteen paljon uurastanut matkanjohtaja Kalevi. Myös lautalle pääsi säällisessä ajassa, ei siis tarvinnut jonottaa pitkässä turistijonossa. Ja jostakin olen kuullut, että aina se matkustelu kotiolot voittaa.
Syksymmällä on sitten luvassa uudet elämykset. Ei tarvitse jonotella lauttarannoissa lossia pitkiä aikoja. Saareen pääsee uutta 8,4 km pituista pengertietä autolla kymmenessä minuutissa tai vähän hitaammin pyörällä polkien. Tuulisessa ja viileässä säässä sekin on elämys ja helteellä vilpoisa merisää on helpotus. Korkeilta silloilta voi ihailla kaukana siintävää rannatonta merellistä horisonttia, edessäpäin näkyvää Hailuotoa ja idän suunnassa näkyvää Oulun kaupunkia. Hailuotokin varmaan muuttuu, mutta minkälaiseksi se nähdään myöhemmillä retkillä. PL
