Perinteinen vanhustenviikon juhla Haukiputaalla

Vanhusten viikkoa on vietetty vuodesta 1954, siis miltei 70 vuoden ajan. Joko olisi aika miettiä viikolle uutta nimeä? Miellämmekö itsemme vanhuksiksi vai olemmeko ikääntyviä tai senioreja? Näin kyseli avauspuheenvuorossaan Haukiputaan eläkeläisjärjestöjen ja veteraanien virkistystoimikunnan sihteeri Pirkko Perkiö, joka myös juonsi seurakuntakeskuksessa pidetyn juhlan. Seurakuntakeskukseen oli tiistaina 4.10 kokoontunut reilu 50 osallistujaa nauttimaan hyvästä kahvitarjoilusta ja mukavasta ohjelmasta.

Neljännesvuosisata eläkeläisjärjestöjen yhteistyötä

Pauli Greus kertoi kyseisen toimikunnan aloittaneen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukuntana 25 vuotta sitten. Aloittajat olivat aikansa yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka halusivat yhteistyöllä saada aikaan parannuksia myös ikääntyvien ihmisten elämään. Ouluun yhdistymisen myötä toiminta muuttui enemmän virkistystoiminnan ja tapahtumien järjestämiseksi. Yhteislaulua, teatteriretkiä, kesätapahtumaa ja kulttuuritapahtumaa elvytetään nyt elämän vapautuessa.

Luontoteemalla yhteistyössä seurakunnan kanssa

Vanhustenviikon juhlan ohjelma on perinteisesti koottu yhteistyössä seurakunnan kanssa.

Viikon teema Yhdessä luontoon näkyi monin tavoin ohjelman sisällössä. Aluksi yhteislauluna laulettiin kaksi jo lapsuudesta tuttua syyslaulua. Niitä voitaisiin pitää jopa Elämäni biisinä, niin rakkaita ne ovat. Sauli Saarela maalaili laulullaan upeita iltaruskon maisemia ja syksyn tunnelmia. Juhani Pisilä myös kertoi valitsemistaan lauluista, Eino Leinon kirjoittamista ja Vesa-Matti Loirin tutuiksi tekemistä lauluista. Kaikissa tuli luonto hyvin esille. Harvinaisempana luontoäänenä kuultiin sahaa, hyvin se syysillan lauluksi taipui Sulo Räinän käsissä. Laululla voi vaikka vastata haastattelussa, todistivat Kielo ja Lauri Kuurola. Kaija-Liisa Haarala avasi runoillaan tuokion vanhan äidin ja hänen läheistensä elämään. Kirkkoherra Jaakko Tuisku toi seurakunnan tervehdyksen ja muistutti toivon merkityksestä tämän päivän isojen uutisten keskellä. Soi kunniaksi Luojan oli tilanteeseen sopiva loppulaulu.

Pirkko Perkiö